Kerron pienen aamutarinan. Nyt tästä voi jo puhua, koska on iltapäivä ja maantiepöly on laskeutunut aamun ylle.
8:50
Kello soi ja kaikki nousevat koiraa myöten. Vitosluokkalaisella pojallamme on viikon ainoa myöhäinen aamu, koulu alkaa vasta klo 10. Tätä nimitetään ”Kympin aamuksi”. Kympin aamu on juhlaa.
Jonain päivänä sisäistän hoverboard-toivetta puoltavat järkisyyt. Siihen saakka koulumatka taittuu jollain seuraavista tavoista:
- kävellen
- juosten
- pyörällä
- iskä vie autolla
Autokyyti on matkantekotavoista tietenkin huonoin. Autokyydillä nimittäin myöhästyy. Lisään tuohon edelliseen vielä matka-ajat, että asia kirkastuu:
- kävellen 15 min
- juosten 11 min
- pyörällä 8 min
- autolla 4,5 min
Numeroiden valossa auto toki vaikuttaa nopeimmalta. Auton nopeuteen luottaen sillä kuitenkin lähdetään vasta puoli minuuttia ennen koulun alkamista. Autolla siis myöhästytään 4 minuuttia. Auto valitaan myös silloin, jos on ”pakko” lähteä liian myöhään. Yleisin syypää(hine) myöhäiseen lähtöön on pipo.
Pipoa ei kuitenkaan ajatella Kympin aamuna, kukaan ei uhraa pipolle ajatustakaan. On herätty autuaan tietämättöminä piposta, eikö koko kouluun menolla ylimalkaan vielä haluta vaivata päätä. Kympin aamu tämä toden totta onkin, kahvi tuoksuu, koira venyttelee raukeana.
Syödään kaikessa rauhassa puuroa, paitsi tietenkin lapsi, koska lapselle syötettiin päiväkodissa väkisin paksua jankkia, niin ettei hän halua enää edes nähdä kenenkään syövän puuroa. Lapsi syö siis jotain muuta silmät kiinni, kun aikuiset syövät puuroa. Kahvia juodaan, luetaan hemmetin kallista paperilehteä, selataan somea, kuunnellaan radiota, katsellaan aamu-teeveetä, ruokitaan koiraa, harjataan hampaita, otetaan allergialääkkeitä.
9:30
Äiti lähtee ensimmäisenä, ajoissa. Iskällä ja pojalla ei ole vielä kiire. Otetaas vielä kuppi kahvia. Hissankoe pitää allekirjoittaa, että on nähty.
9:40
Kylläpä se aika rientää. Ei paniikkia kuitenkaan. Laitetaas nyt kuitenkin jo sukat jalkaan ja riisutaan yöpaita, jooko. Eikä aloiteta enää minkään puolen tunnin Youtube-videon katselua, sellaisen jota ei voi jättää kesken.
9:45
Onko reppu pakattu?
On.
Mahtavaa. Jumppakamat?
Jes.
Sitten vaan ulkovaatteet päälle, pyöräilykypärä päähän ja satulaan! Mikään ei voi mennä pieleen, tästä tulee mahtava päivä!
9:50
Missä mun pipo on?
Mikä niin?
Mun pitää laittaa pipo kypärän alle.
9:52
Missä ihmeessä se voi olla?
Yleensä se on aina siinä tuolilla.
9:53
Ei se tässä ole.
9:54
No, missä se hemmetin pipo oikein on?
Sä kirosit taas.
En kai? Se pipo tässä nyt vaan hermostuttaa. Ja miten niin taas.
En minä tiedä, missä se pipo on.
Kuka sen on kätkenyt?
9:54:30
Oliko se sulla eilen?
Oli.
Miten musta tuntuu, että tulit paljain päin.
En varmaan tullu!
Näillä keleillä on vielä oltava pipo päässä.
Nii-i.
9:55
No nyt ei ehdi enää pyörällä millään!
MISSÄ SE PIPO OIKEIN ON!?
Tää menee ihan sekuntipeliks taas!
9:55:30
Onko se ainoa pipo joka sulla on?
Ei.
No laita joku muu?
Missä ne muut on?
Eikös niitä pipoja nyt ole joka paikka täynnä.
9:56
En mä nää yhtään pipoa koko talossa!
ON NIITÄ PAKKO OLLA! PAKKO ON OLLA ENEMMÄN KU YKS PIPO!
MISSÄ MUKA!!
MITEN TÄÄ TALO ON SUUNNITELTU!?
MIHIN TE OOTTE LAITTANU SEN?
NO EN MINÄ TIEDÄ, MINÄKÖ TÄSSÄ OLEN JOKU PIPOVASTAAVA??… Anteeks, otetaas nyt rauhallisesti.
Joo.
9:58
Mihin sä menit?
Vessaan.
Miks sä nyt vessaan menit?
Miksi nyt vessaan yleensä mennään.
Löytyks se pipo?
Ei.
9:59
Hei, nyt mä löysin tämmöisen pipon, käyks tää?
Mennääks autolla?
Mennään, ei me muuten enää ehditä.
Käy se sitten.
9:59:30
On siellä varmaan muutkin vähän myöhässä, kun…
Kun ne ettii pipojaan.
Niin.
Missä ihmeessä se pipo oikein on?
Hei, se on täällä auton lattialla!
Jes!
Kaikki järjestyy.
Juhani Känkänen 