Blogit

Paljastuksia

Suunnittelin keskittyväni tällä kertaa eiliseen vierailuuni Forssan kirjastossa, mutta koska tapaamiset lukijoiden kanssa ovat verraten intiimejä tilaisuuksia, sivuan tapahtumaa vain yleismaailmallisilta ja soveliailta osin.

Kutsu oli siis käynyt synnyinkaupunkiini puhumaan teoksistani ja ehkä myös kertomaan joitain muistoja menneiltä ajoita noissa maisemissa. Jo edellisenä iltana oli mielessäni alkanut aivan automaattisesti pyöriä kaikenlaista kirjoihini liittyvää. Hyödynsinhän esikoisessani (joskin varsin vapaasti soveltaen ja taiteellista vapautta käyttäen ja nimeltä mainitsematta) sikäläistä paikallishistoriaa valaineen ja Pelastusarmeijoineen; Elämäni mustimmissa hetkissä Arvo Niskanen taasen saapuu kotikaupunkiinsa Lehtoisiin sisäänmenotietä, jonka tarkka vastine Forssaan Kakkostieltä johtava väylä on – niin tarkka, että se sai aikanaan luokkatoverini vuosien takaa tarttumaan puhelimeen ja soittamaan minulle. Puhumattakaan tietysti Forssaa (ja tällä kertaa aivan nimeltä mainiten) toista kautta, Kymppitietä, lähestyvistä Lupasta ja Tattiksesta.

Olen siis sekä lähestynyt että väistellyt synnyinkaupunkiani kirjoissani alituiseen, aivan kuten totuuttakin.

Totuuden kanssa kamppailu on jatkuvaa. Paitsi että sitä etsii, sen yrittää myös kätkeä. Puhuessaan kirjojensa taustoista kirjailija on siis hankalan tehtävän edessä. Minulla oli tästä kokemusta jo entuudestaan ja törmäsin asiaan myös kenraaliharjoituksissa, jotka järjestettiin Forssan tilaisuutta edeltävänä aamupäivänä parturissa. Tajusin nimittäin aamusella, että hiukseni on leikattava ennen esiintymistä. Parturi, nuori nainen nimeltään Paipai [nimi muutettu], asettui taakseni seisomaan niin kuin parturi-kampaajat asettuvat ja kysyi, kuinka leikataan. Sanoin toivovani, että hiukset olisivat lyhyemmät mutta eivät siistimmät. Hän sanoi ymmärtävänsä ja yrittävänsä leikata mahdollisimman huonosti.

Ehkä tämän johdannon pakottamana Paipai kysyi siinä omaa ammattiaan harjoittaessaan, mitä minä puolestani teen ammatikseni. Hetken harkittuani tunnustin olevani kirjailija. Jostain syystä sitä ei tee mieli aina paljastaa – en tiedä miksi, ehkä osin juuri siitä syystä, jota kohti tässä kirjoituksessakin ollaan menossa. Olen myös oppinut olemaan varuillani erityisesti parturintuolissa sen jälkeen kun kerran ajattelemattomuuttani tunnustin (Leijonien pudottua jatkosta) kannattavani jääkiekon MM-kisoissa Ruotsia. Parturi järkyttyi siitä ihan liikaa ottaen huomioon, että hän oli viimeistelemässä niskavillojani partaveitsellä.

Paipai kuitenkin sanoi suorastaan itämaista levollisuutta huokuen ahaa ja kysyi, mistä kirjani kertovat. Selvitin kurkkuani, pyöräytin silmiäni ja sanoin mustaa kappaani sisältä käsin kohentaen, että siinäpä se. Olen menossa illalla vastaamaan juuri tuohon kysymykseen, mutta en taida osata. Ei hätää, Paipai sanoi. – Voi harjoitella nyt.

Ja niin, samalla kun hän leikkasi huonosti hiuksiani, minä kerroin huonosti, kuinka teosteni henkilöt etsivät sijaansa maailmankaikkeudessa.

Kirjailijahan tekee kaikkensa peittääkseen jälkensä. Joskus jalanjälkien tomutus, sormenjälkien ja huulipunatahrojen pyyhkiminen rätillä eivät riitä, vaan asia vaatii sen, että osoittaa sormella tai peräti tienviitoin ja kyltein, missä muka mennään. Siinä missä todellisten paikkojen kätkeminen voi auttaa näkemään jotain olennaisempaa, todellisten paikkojen näyttäminen voi toimia oivana houkutteluvälineenä kyytiin, jossa lopulta esitellään jotain muuta kuin vain maisemia.

Aina kun kerron teosteni taustoista, mieleeni tulee Pohjolan Márquez, kuten häntä tahdon leikkisästi kutsua, nimittäin Ruotsin lahjan maagiselle realismille eli Torgny Lindgren. Mielestäni hänen olisi pitänyt pitää päänsä ja kieltäytyä kertomasta kirjojensa taustoista teoksessaan Muistissa (Minnen). Nyt voin vain toivoa, että hän valehteli.

Ja samalla toivon, että minunkin yleisöni uskoo minun valehtelevan koko ajan – sitä varmemmin mitä enemmän paljastan.

Hiukset valmistuivat, hyvin huonosti leikattuina, aivan kuten olin toivonutkin. Kiitin Paipaita, maksoin ja poistuin kohti menneisyyttä.

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Paljastuksia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s