Blogit

Kaupunki on vain maaseutu ilman itikoita

pyöräilykuva

Onpas ollut, kuten tiedetään, mahtava toukokuu! En kertaa kaikkia ilmastollisia seikkoja tässä, vaan sinkoudun suoraan asiaani, joka on tällä kertaa etuajo-oikeus. Ja nimenomaan etuajo-oikeus polkupyörällä ihastuttavassa kesämiljöössä, puistotiellä, keskellä vanhoja puita, pensaita, kukkaloistoa ja linnunlaulua. Sellaista voi kai kokea vain Suomessa, luulisin. Ehkä vähän Ruotsissa.

En ole kova pyöräilijä ollenkaan, toisin kuin vaimoni, joka kulkee kaikki työmatkansa polkupyörällä ihan sydäntalvea lukuun ottamatta. Hän ajaa satoja kilometrejä vuodessa. Pyöräilen oikeasti hävettävän vähän. Minulla ei ole nykyään edes omaa polkupyörää, koska vanha munamankelini hajosi lopullisesti, joten onneksi vaimolla on kaksi ja voin lainata toista. Ja lapsella on yksi myös. Että en siis ala esiintyä minään kunnon ihmisenä sikäli, jos pyöräilijä on kunnon ihminen.

Perheen pyöräretkemme alkaa niin, että käytännössä pihapiiristä lähtee vanhojen kuusien reunustama hiekkatie kohti keskuspuistoa, josta sitten tietysti pääsee vaikka minne. On viittoja ja ohjeita puolen kilometrin tarkkuudella. Me nyt ajoimme vain Pirkkolan Plottiin, jossa piipahdin jopa uimassa. Matka ei ollut huisin pitkä, vain muutaman kilometrin, mutta siinä metsän siimeksessä helteisessä kesäsäässä ajellessani en voinut olla – jälleen kerran – ihmettelemättä sitä. Siis ihan vaan sitä itseänsä. Sillä minusta se on kaikessa itsestäänselvyydessään ihme, että voin ihan pääkaupungin alueella noin vain hilpaista keskelle luontoa ja ajella fillarilla mihin huvittaa. Tuonne tai tänne, vailla pelkoa eksymisestä tai mistään muustakaan. Siinä kohden kaupunki on vain maaseutu ilman itikoita. Niin todella ajattelin polkiessani kepeästi, kun ei ollut hyttysen hyttystä, ei mäkäräisiä, ei paarmoja. Ei edes juoppoja tai puhelinoperaattorin vaihtoa tai uutta sähkösopimusta tyrkyttävää liittymäkaupustelijaa. Vain lintujen laulua ja tuulen suhinaa puiden lehvästöissä.

No, toki Kehät ja moottoritiet kohisevat kovastikin, kun lähelle ajaa. Lentomelualueilla matkustajakone pyyhkäisee yli niin liki, että melkein matkustajien jännittyneet ilmeet näkyvät. Mutta eihän se haittaa. Päinvastoin, se juuri tekee hommasta niin hienoa. Kun ylittää polkupyöräillen siltaa pitkin Kehä ykkösen, huomaa miten maaseutu ja kaupunki eivät täällä ole oikeasti mitenkään erillään vaan toisiinsa kietoutuneena.

Eikä voi olla ajattelematta, kuinka etuoikeutettu on, kun voi siitä vapaana ihmisenä ajaa ihan mihin huvittaa.

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliiin “Kaupunki on vain maaseutu ilman itikoita

  1. Lisättäköön tähän pahoittelu, että sivustoni valikot eivät tahdo aina pysyä ojennuksessa. Minulla on 30 vuoden kokemus graafisen alan tietokonetyöskentelystä, mutta näille verkkojulkaisuohjelmistoille se on liian vähän.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s