Blogit

Laiska töitään luettelee

img_20170102_175129.jpg

Hämeessä ja ehkä koko Suomessakin on sellainen sanonta, että “laiska töitään luettelee”. En ole varma, viitataanko sillä tehtyihin vai tekemättömiin vai sekäköettä, mutta se on yhtäkaikki sitä perisuomalaista tyyliä, jolla yksilöä halutaan kannustaa olemaan mahdollisimman pikkuinen ja nöyrä.

Kuitenkin on tällaisessa olemattomassa ammatinkaltaisessa olevan näkövinkkelistä ehkä jollain lailla puolusteltavissa se, että ikään kuin varmistaa tehneensä edes jotain, eikä kävele epätoivossaan ainakaan syyttä suotta mereen. Että kaivamalla kaivaa toimistaan jotain jolla vaikuttaisi olevan pikkiriikkinen tarkoitus tai jokin muu mieli. Tämä johtuu siitä, että isosta osasta tekemistä ei vaikuta syntyvän mitään tulosta what so ever. Maailmassa kun kaiken tolkullisen pitää olla mitattavissa tai muuten laskettavissa ja loppu on tarpeetonta roskaa.

Oman kuluneen vuoden näkyvin maamerkki oli polttopuille ja polkupyörille tekemäni pihavarasto, mutta emme laske sitä miksikään työksi vaan enemmänkin harrastukseksi. Ikänsä rakennusalalla toimineelle lankomiehelleni varaston tekeminen olisi työtä, ihan samasta syystä kuin vaikkapa Mikko Kuustonen voi kokea työllistävän vaikutuksen jos ja kun häntä pyydetään hauskoihin bileisiin ja lisätään että ”Ja ota, hei, skitta mukaan!”

Minulle nikkarointia enemmän työtä on vaikkapa jonkun kassajonossa korviini sattuneen mukavan sutkauksen muistiinkirjaaminen kännykkään. – Tämä on minun työtäni, selitän myös vaimolle tämän joutuessa kantamaan ostokset minun näpelöidessäni kaksin käsin Notepadia.

Näin ollen ainoa mainitsemisen arvoinen aikaansaannos lienee se, että kirjoitin ja piirsin Ilo irti, Apo Apponen! –kirjan.

Siihen voisi lopettaa. Jossain välissä olen kuitenkin kirjoittanut tänne niin ikään männä vuonna rakentamalleni portfolio-verkkosivustolle 42 blogikirjoitusta välillä huhtikuu-joulukuu, sekä erinäisiä jotka ymmärsin jättää julkaisematta. (Itseasiassa juuri tätä kirjoittaessani WordPress onnittelee, että tämä on 50. postaukseni, olen siis hylännyt vain 8, mikä on erinomainen suhdeluku, ällistyttävää suorastaan.)

Kirjoitin myös kymmenkunta lastenlaulua, joista kuusi eteni jonkinlaiseksi valmisversioksi saakka, joita soitellen esiinnyin kolmella keikalla Helsingin kirjamessuilla.

Kirjoitin muutamia muitakin biisejä, mm. perinteisen joululaulun. Mutta niiden kohdalla ollaan käsittääkseni jo niin kaukana reaalimaailmasta ja työstä, ettei niistä sen enempää.

Yksi, lähinnä hupaisa, fakta on, että tein 20 jaksoa Youtube-vlogiani Vadillinen päärynöitä. En tiedä, mitä koko idealla tekisin, ehken mitään muuta kuin päähänpistonkaltaisia videopätkiä edelleenkään.

Semmoista. Jossain välissä kirjoitin vastentahtoisesti toistasataa liuskaa romaanikäsikirjoitustakin ja luonnostelin seuraavaa Apo-kirjaa. Tavallaan tein sen nimenomaan laiskuuttani. Juttuhan on niin, että kun on toistakymmentä vuotta tehnyt jotakin, niin siitä on vaikea rimpuilla irti, vaikka oikein yrittämällä yrittäisi.

Jollain lailla tämä nyt kiertyy näköjään siihen vanhaan mantraani, että kirjoittamisen ja ahkeruuden välinen liitto on minusta vähintääkin epäselvä.

Enemmänkin ahkeruus ja kirjoittaminen ovat kuin kaksi valaistua poroa laiturilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s