Blogit

Ihan typerää

Joulun lähestyessä olen ryhtynyt kaikenlaiseen typerään. Uuden Apo-kirjan tekoon oli ihan tarkoituskin vielä ryhtyä, se on hommistani vähiten typerä, vaikka typerä se on sekin. Muut hommat ovatkin sitten typeriä senkin edestä.

Esimerkiksi perinteisen joululaulu-projektini olin ajatellut jättää, samoin varsinkin romaanin kirjoittamisen, koska niiden tekeminen on typerää. Silti huomaan väsääväni näitä kaikkia rinnakkain.

Joululaulu-homma on typeryyksistäni mukavin. Helppo se ei ole, mutta sen tuska on sentään siedettävää. Ennen kaikkea se tarjoaa typeryytensä ja epäonnistumisen vastapainoksi myös onnistumisen tunteita, toisin kuin esimerkiksi romaanin kirjoittaminen, joka edustaa typeryyttä kirkkaimmillaan. En kertaa joululaulun vaiheita tässä, asiasta kiinnostuneet voivat virittää vastaanottimensa typerälle youtube-kanavalleni.

Apo-kirja minun on kerta kaikkiaan tehtävä, sillä se on typeristäni projekteistani ainoa, jolla on onnistumisen mahdollisuus. Siitä kielii se, että neljä vuotta sitten ilmestyneen Joulu on jo ovella, Apo Apposen! kaikki kappaleet (47) ovat lainassa pääkaupungin kirjastoista, ja ihan hyvin tuo näkyy menevän Tampereen seudullakin. Muitakin Apoja lainataan tasaiseen tahtiin koko ajan. Siinä on edistymisen tunne. Se pikkuisen hälventää typeryyttä. (Mutta tässä siis iloitaan siitä, että jos homma tällä lailla menee, saan ensi vuonna lainauskorvauksia n 80 euroa/kk. Mikä on sinänsä hieno juttu tietenkin, järjestelmänä! – mutta jokainen joka ei ole yhtä typerä kuin minä tajuaa, ettei sellaisilla tuloilla voi elää saati elättää muita.)

Edistymisen tunne sen sijaan loistaa poissaolollaan romaanitaiteen saralla. Miksi ryhdyin kirjoittamaan taas uutta kirjaa, on minulle täysi mysteeri. Ilmeisimmin se on puhdasta typeryyttä. Typeryydellekin on yleensä jokin selitys, mutta tällainen puhdas typeryys ei selityksiä tarjoa. Olisinpa edes nopea ja älykäs kirjailija, mutta olen hidas ja typerä. Olisin ottanut Guggenheimin ja diggaan Ronaldosta ja formulakisoista, ihan vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Apurahakauteni päättyy vuodenvaihteeseen. Lautakunnat ovat olleet liikuttavan yksimielisiä suunnitteilla olevista projekteistani. Ihmeellisellä tavalla se tuntuu enemmän helpottavalta kuin harmilliselta. Se kertoo, että koko maailma sentään ei ole  yhtä typerä.

Kaikki tämä on tietenkin typerää. Riittää kun mainitsee joululaulun, se kelpaa symboliksi kaikelle niin sanotulle työlleni. Iso mies tekemässä joululaulua on täysin typerää. Ja kuvaamassa siitä videoita youtubeen. Vielä typerämpää. Ärsyttäviä joululauluja on jo ihan riittävästi.

Tarkoitus oli keksiä tähän loppuun jokin käänne, joka keikauttaa typeryyden viisaudeksi. Mutta ei sellaista ole. Kuten kärsimys ei jalosta, typeryyskin on vain typeryyttä.

Unohdin näköjään laittaa bloggauksen alkuun aihetta heijastelevan kuvan. Mikä aihe kuvaisi hyvin typeryyttä? Sisyfos? Ei, Sisyfos on käytännönläheisesti orientoitunut kaveri, jolla on järkevää ja hyödyllistä tekemistä.

(Kirjoitin kuukleen Typeryys ja katsoin kuvia. Joku oli piirtänyt ihmisen, jonka päässä on mustekala niin kuin hattu. That’s me allright!)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s