Kesäjatkis

Asukas Silvennoisen romanttinen kesä, osa 3: Näyteikkuna

Kesäjatkiksen logo

Näyteikkuna

Keskellä kauneinta kesäpäivää Asukas Silvennoinen seisoi vaaleassa lippalakissaan ja maantienvärisessä puvussaan kuin pulunkakkima patsas tuijottaen pienen herrainvaatehtimon näyteikkunaa. Ja yhdeksi niistä patsasta esittävistä katutaiteilijoista häntä ilmeisesti luultiinkin, sillä parikin ihmistä asettui siihen hänen taakseen kuin odottaen jotain yllättävää, säikäyttävää liikettä, jonka hän tekisi.

Kaiken tämän Asukas Silvennoinen huomasi tietenkin ikkunan heijastuksesta, sillä olihan hän luonnoltaan sellainen, joka aina turvaa selustansa, ei istu kahvilassakaan selkä oviaukkoa päin ja valitsee teatterissa taaimmaisen penkkirivin ja istuimen mahdollisimman liki hätäuloskäyntiä, mikäli joskus sinne eksyy. Ja saattoivat ihmiset yksinkertaisesti odottaa bussiakin, mutta hän ei välittänyt siitä, sillä hänellä oli nyt tärkeämpää mietittävää.Kesäjatkis_kuva3

Ikkunassa seisovan mallinuken päälle oli puettu lyhythihainen kauluspaita, jollaista Asukas Silvennoinen ei normaalisti olisi ostanut millään hinnalla, mutta joka nyt jostain syystä vaikutti juuri tyyliin sopivalta – kuin hänen persoonansa kauan kaivatulta puuttuvalta osaselta. Eikä hän nähnyt vain itseään uudessa paidassa, vaan nimenomaan koko persoonansa aivan uudessa valossa, hyvin samanlaisena atleettisena nuorukaisena kuin sinisestä muovista tehty päätön, muovinen tyyppi ikkunalaudalla. Hän kiisi hiukset hulmuten punaisen avoauton kyydissä pitkin Ocean Boulevardia, surffasi vaahtopäisillä aalloilla ja flirttaili kuumien rullaluistelevien kaunottarien kanssa.

Asukas Silvennoinen ei mielellään astunut mihinkään markettia pienempään myymälään. Hän nimittäin ei tarvinnut apua ostostensa tekemisessä, kieltäytyi paljastamasta housukauppojen myyjättärille tuumakokoaan, eikä muutenkaan kaivannut neuvoja missään autokauppaa pienemmissä hankinnoissa. Jos Asukas Silvennoista joku nykymaailmassa ilahdutti, niin se oli juuri palveluyhteiskunnasta irti pääseminen, eroon pääseminen sekatavarakaupoista, lyhyttavarakaupoista ja vanhanaikaisesta tiski-Alkosta. Asukas Silvennoinen rakasti huoltamoketjujen uusia kylmäasemia ja itsepalvelukahviloita ja kavahti ajatustakin Teboilin uumenista auton tuulilasia puolikuivalla pesusienellä raapimaan säntäävästä bensapojasta – ei, hän ei kaivannut juuri mitään entistä.

Mutta se paita tosiaan. Se oli pohjaväriltään luonnonvalkoinen ja koristeltu eksoottisin, suurilehtisin kukkasin joiden väriloisto haki vertaistaan. Hihansuut oli päärmätty siististi ja napit olivat aavistuksen kellertävää luuimitaatiota.

Ja juuri kyseistä jäljitelmällistä sanaa suussaan maistellen Asukas Silvennoinen astui kuin astuikin myymälään. Ovimekanismiin jollain yksinkertaisella teknisellä ratkaisulla kytketty kello helähti varoittaen henkilökuntaa hänen saapumisestaan.

Ketään ei Silvennoisen huojennukseksi näkynyt missään, joten hänellä oli mahdollisuus rauhassa selailla vaaterekkien sisältöä. Turha kai sanoakaan, ettei hän ollut mikään paatunut vaatemallistojen koluaja, mutta jokin tässä aavistuksen kirpputoria muistuttavassa kokoelmassa viehätti häntä. Jopa ilmassa leijuva koipallojen, vakosametin ja jonkin hentoa väkevämmän parfyymin tuoksulajitelma tuntui miellyttävältä. – Tämän täytyy johtua kesästä, helteestä ja lähestyvästä keski-iästä, Silvennoinen ajatteli. Mainittakoon että hänen tarkkaa ikäänsä ei tiennyt kukaan, mutta on arveltu sen liikkuneen jossain 55:n ja 65:n välillä.

Silvennoinen huomasi himoitsemaansa paitamallia roikkuvan useamman kappaleen sarjana myymälän tiskin vieressä vasemmalla. Ja koska myyjää ei vieläkään näkynyt mailla eikä halmeilla, Asukas Silvennoinen valitsi omatoimisesti lähinnä oikeaa kokoa olevan paidan ja –

Se, mitä sitten mahdollisesti oli aikeissa tapahtua, on jäävä pelkäksi mielikuvitukselliseksi visioksi. Kas, juuri silloin, tuolla yhtaikaa onnellisella ja onnettomalla hetkellä punainen oviverho tiskin takana heilahti. Takahuoneesta astui esiin muodokas nainen, jonka muhkea hiuslaite oli peräisin iloiselta 70-luvulta  eikä maskaran käytössä oltu säästelty.

Hän ei liukunut paikalle rullaluistimilla eikä ollut sonnustautunut bikineihin, mutta siitä huolimatta ulko-ovensuuhun jähmettynyt Asukas Silvennoinen tunsi sydänalassaan ja suoraan sanoen koko vartalossaan outoa tulta. Paidan kukkien hehku poltti hänen kädessään, hikikarpalot herahtivat hänen otsalleen ja kaikenlaiset syntiset asennot mielessään hän niin huomaamattomasti kuin suinkin irrotti otteensa ovenkahvasta.

– Kuinka voin auttaa? nainen kysyi.

(jatkuu kukaties)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s