Kesäjatkis

Asukas Silvennoisen romanttinen kesä, osa 2: Seikkailu alkaa

Kesäjatkiksen logo

Osa 2: Seikkailu alkaa

Sinä päivänä kesäauringon huumaama Asukas Silvennoinen päätti kävellä korttelin verran etäämmälle normaalista kadunkulmastaan, siitä jossa hänet saattoi nähdä passissa harva se päivä ympäri vuoden. Jotenkin oli vain sellainen riehakas, hieman epätodellinenkin olo, joka ajoi hänet liikkeelle.

Kun Silvennoinen asteli turvallisesti jalkakäytävän ajoradasta kauimpana olevaa puolta, ulkopuolinen tarkkailija tuskin havaitsi, millaista taistelua hän sisällään kävi, millaiset moraaliset kuohuaallot hänen sisuskalujensa kallioita vasten löivät.
Kesäjatkis_kuva2Silvennoinen oli nimittäin luonteeltaan kaikkien sääntöjen pilkuntarkka noudattaja. Elämä oli opettanut hänelle, että se oli ainoa mahdollisuus, mikäli hän jatkossakin aikoi vaatia samaa myös muilta.

Joskus harvoin kuitenkin kävi niin, että ilmaantui jokin merkittävä seikka, joka oli nokatusten sääntöjen kanssa. Sillä luonnollisesti Asukas Silvennoinen kaipasi elämäänsä sääntöjen lisäksi myös turvallisuutta. Jalkakäytävän ajoradan puoleisella sivustalla kävely ei todellakaan tarjonnut sitä. Sillä niin kesä kuin olikin, riitti teillä ja kaduilla valtavan kokoisina horjuvia busseja, kolistelevia kuorma-autoja, ärjyviä moottoripyöriä, takseja, yksityisautoja ja kaiken maailman ajopelejä, joita maa niin runsaslukuisena päällään kantaa. Eipä siis ihme, että hänen ainoa toivonsa tuossa sääntöjen ja turvallisuuden puun ja kuoren välissä tuntui olevan lievä sääntörikkomus. Näin hän sen itselleen perusteli: – Tämä on lievä ja väliaikainen sääntörikkomus ihmiseltä, joka tietää ja tuntee säännön, mutta oman ja yleisen turvallisuuden nimissä hetkellisesti poikkeaa sen asettamista rajoituksista.

Hän ajatteli, että kohtalo tällä tavoin taas kerran koetteli häntä. Sillä jostain itselleenkin toistaiseksi käsittämättömästä syystä hän oli tuntenut tarvetta lähteä juuri siihen suuntaan, että sääntörikkomus oli ainoa mahdollisuus. – Ei ihmiselle anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa, hän sanoi urheasti tallustaen edelleen.

Asukas Silvennoinen siis jatkoi matkaa menosuuntaan nähden jalkakäytävän vasemmassa laidassa, vastaantulijoiden kaistalla. Ja luoja tietää kuinka kauan sitä olisi jatkunut, ellei hän kätkeäkseen ihmisiltä rikkeentekijän kasvonsa, tai ainakin esittääkseen puolustuksellisen manööverin, olisi äärimmäisen kiihkeästi ollut tarkkaavinaan kivijalkamyymälöiden näyteikkunoita kuin jotain erinomaisen tärkeää tuotetta tai tarjousta etsien.

Sillä silloin Asukas Silvennoisen huomio kiinnittyi erääseen seikkaan erään myymälän ikkunassa ja hänen oli pysähdyttävä sitä tutkimaan ja käännettävä näin hetkeksi selkänsä maailmalle.

(jatkuu kukaties)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s