Blogit

Nyt ku mä katon näitä vedoksia!

Näyttökuva 2016-06-07 kello 20.10.01

Meillä on vaimon kanssa sisäpiirivitsi, yksi monista. Se kuuluu näin: ”No nyt ku mä katon näitä vedoksia!”

Se juontaa ajalta, jolloin minä työskentelin mainostoimistossa ja hän repron esimiehenä. Taustalla on painotuotteen tilannut asiakas, joka painolupaa odottavan duunin värivedoksia katsoessaan ihmettelee, että ne ovat ”ihan punaiset”. Hän huomaa sen jostain syystä vasta nyt, vaikka kaikki aiemmin samasta aiheesta lähetetyt vedokset ovat olleet ihan saman värisiä.

Se tuli mieleen, kun Apo viimein lähti painoon. Tai eihän se lähtenyt, vaan hemmetinmoisella väkistyksellä se oli lähetettävä. Jäin rappusille heiluttamaan liikutusta esittäen, mutta todellisuudessa helpotuksesta huokaisten. Sinne meni, vähän epätäydellisenä, sillä lailla toivottavasti inhimillisenä, matkoihinsa.

Siinä vaiheessa kun kirja on enää painolupaa vaille, siinä alkaa näkyä kaikenlaista siihen saakka huomaamatonta tai olankohautuksella sivuutettua seikkaa. Sitä alkaa katsoa uusin silmin aivan kuin FB-päivitystä, kun on klikannut ”Julkaise”. Se muuttuu joksikin muuksi tai ainakin jollain lailla konkreettisemmaksi. Astetta vakavammaksi. Joksikin joka lipeää otteesta, hallinnasta. Silloin siihen takertuu vielä kerran kuin hukkuva oljenkorteen, kirmaa sen perässä ja huutaa sitä pysähtymään.

Kuinkas tuo sivunumero onkin puoliksi kuvalaatikon peittämä? Kuinka henkilöllä tällä sivulla on kahvikuppi oikeassa kädessä ja seuraavalla vasemmassa? Kuinka jokin lause onkin tarkoittavinaan jotain muuta kuin oli ajatellut, kuinka kaikki voidaankin tulkita joksikin muuksi kuin mitä se on kaikki nämä kuukaudet ehkä vuodet ollut olevinaan. Asiat paljastavat todellisen karvansa. Kirjallisuudesta tulee vaarallista – se on täynnä erehdyksiä, virhearviointeja, lapsuksia ja kaikenlaista kömpelyyttä. Kaikki olisi pitänyt tehdä paremmin, huolellisemmin, tarkemmin harkiten.

Aikanaan mainostoimistossa tämä tuli tutuksi monin tavoin. Asiakas saattoi toden totta katsoa esitteensä vedoksia ja havahtua johonkin aivan siinä etualalla olleeseen asiaan vasta sitten. Samoin painotuotteen suunnittelija: kukaan ei huomannut, että mainoksen ruotsinkielisen osuuden kohta, johon piti toisella kotimaisella kirjoittaa ”Tervetuloa messuosastollemme!” oli painetussa tuotteessa edelleen muodossa ”Samma på svenska!”. Tai Siemensin valtavasta kyltistä oli rajautunut viimeinen s-kirjain pois. Näitä riittää.

Silloin ajattelin monesti, että olisi paljon mukavampi tehdä hommia verkkomaailmassa, jossa kaikkea voi alati muuttaa. Jossa mikään ei ole ikinä valmista. Aina voi täsmentää, fiilata, muokata.

Toisaalta, ei sitä ikuisuutta pirukaan kestäisi.

Se nyt vain on niin, että painotuotteisiin jää kaikesta oikoluvusta ja triplatsekkauksesta huolimatta aina virhe. Siihen tosiasiaan säpsähtää hikisenä kolmelta aamuyöstä, kun tajuaa mikä se on ja samalla sen ettei enää voi tehdä mitään. Silloin on vain noustava, juotava lasi vettä vessan peiliin katsoen. Virhe on hinta siitä, että entisestä pääsee eroon ja voi jatkaa eteenpäin.

Pirusta puheen ollen: joku sanoi, että työhön jäänyt virhe on reikä, jota pitkin piru pääsee pois.

Täytyy lohduttautua sillä aamuyöllä, kun havahdun.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s