Blogit

Taidepainotteinen retki maaseudulle

Otsikoin tämän vähän niin kuin kouluaineen, koska semmoinen tämä lähinnä on. Pisti muuten sivumennen sanoen silmään taas kuvataiteilija-kirjailija Hannu Väisänen, kun hän oli Helsinki Lit -kirjafestivaaleilla sanonut rooleistaan, että kirjailijuudessa on ”hienoa suhde yleisöön, joka on aivan toisenlainen kuin kuvataiteilijalla: saa esiintyä, kiertää Suomea ja tavata lukijoita”. Sehän nyt saattaa kuitenkin olla erittäin harvinaista herkkua, eli kirjailijuutta ja muutakin taiteilijuutta on tietty monenlaista. Kaikki eivät kiertele pitkin Suomea tapaamaamassa lukijoita, kuten minä ja Hannu Väisänen.

Käväisin nimittäin itsekin viikonloppuna pikaisesti 380 km:n päässä, Saarijärven tuolla puolen, Kannonkoskella. Kyseessä oli siis hyvinkin retki maaseudulle, mutta ei silti varsinaisesti mikään luontoretki.

Vein ensinnäkin auton takakontissa paikalliseen kirjastoon pienen Apo Apponen -piirrosnäyttelyni. Kokosin ko. originaaleja aikanaan vanhojen TaiK-opiskelukavereideni kanssa pidettyyn yhteisnäyttelyyn, kun minulla ei muutakaan tuoretta ollut. Piirrokset ovat esillä Kannonkosken kirjastossa koko kesän alkaen 2.6. Mukana on myös seuraavaan Apo-kirjaan tulevaa aineista jo ennakkoon!

Samalla reissulla olin anoppini järjestämässä, kahvikonsertiksi nimetyssä tilaisuudessa yhdessä reilun kolmenkymmenen muun ihmisen kanssa. Tapasin siellä kahvitellessa muutaman uskollisen lukijankin, näin uskallan sanoa, sen verran tarkasti he tuntevat teokseni.

Ja koska tällaista todellisuudessa tapahtuu perin harvoin, kirjaanpa tässä ihan muistiin pari sanaa näistä mukavista kohtaamisista, semminkin kun toisen heistä kanssa oli puhetta siitä, että koko tuotantoni perustuu oikeastaan juuri ihmisten välisiin kohtaamisiin ja kohtaamisongelmiin. Mainitsen heidät nyt tuossa ”lukijani” roolissa, vaikka ymmärrän, että heidän persooniaan määrittävät huomattavasti olennaisemmin paljon tärkeämmät seikat kuin se. Mutta tässä yhteydessä he olkoot sitä, sillä juuri yhteys, tilanne jossa kaikki tapahtuu tässä on tärkeässä asemassa muutenkin. Enkä mainitse kenenkään nimiä tässä yhteydessä, kun kyse on kuitenkin ainakin osin yksityisluontoisista seikoista.

Toinen heistä, yli 80-vuotias herra, kirjallisuuden ja näyttämötaiteen ystävä lahjoitti minulle oman uuden teoksensa, maagisia kertomuksia eräiden niillä seuduin tunnettujen veljesten vaiheista. On kyllä mukava huomata, kuinka eletyt vuodet eivät millään lailla vähennä sitä innostuksen, terveen ylpeyden ja jännityksenkin leimaamaa tilaa, jonka vallassa ihminen oman uuden teoksensa äärellä on. Ja toivottavasti itsellänikin säilyy sittenkin se tunne, että työllä on merkitys, vaikka sitä joskus vaikea havaita onkin. Samalla sain muuten alustavan kutsun saapua jonain sopivana kesäisenä hetkenä savusaunaan, jota kuulemma lämmitetään vain ”arvovieraille”!

Toinen tilaisuudessa niin ikään ollut lukija taas (ja sama seikka pätee luonnollisesti häneenkin, että lukijuus on tässä vain kohtaamisestamme ja erinäisistä muista seikoista kumpuava tilapäinen epiteetti), eräs kaikin tavoin ahkera lukuihminen, kommentoi Luppaa ja Tattista, vertasi sitä aiempiin teoksiini ja esitti erinomaisen osuvia arvioita sekä siitä että muutamien kollegojen viimeisimmistä teoksista. Keskustelimme myös vallitsevista trendeistä kirjojen kansisuunnittelussa. Hän nosti esiin useampiakin sellaisia seikkoja, jotka tosiaan tekevät lukijatapaamisesta hedelmällisen. Hän esimerkiksi sanoi, ettei oikein hahmota, miksi minun teoksiani koskevissa arvioissa huumori ylimalkaan varastaa niin suuren roolin. Hyvä kysymys, sanoin, samaa mietin usein itsekin. Ja vielä esitti hän toisenkin kiperän kysymyksen, että kuinka ihmeessä minä kestän työni vaatiman ihmisten ja heidän välisten suhteidensa tarkkailun. Jo pelkästään tuollaisten kysymysten esittäminen osoittaa, että lukija ei ole mikä tahansa lukija.

Tarkkanäköistä puhetta häneltä, ajattelin. Enkä minä meinaakaan kestää. Juuri tuo huumori-kysymys muuten viittaa siihen huumorikäsitystä koskevaan ongelmaan, joka tekee huumorista niin hankalan elementin ja saa minut välttelemään sitä kaikin keinoin. Onneksi toisinkin luetaan, enemmän sillä lailla kuin itse työni koen.

No, itsestään on tietysti mitä mukavin jaaritella vaikka loputtomiin. Mutta se konsertti. Esiintyjä oli laulaja Satu Rantanen pianistimiehensä Arton kanssa. Sanon suoraan, että saamieni ennakkotietojen perusteella homma kuulosti niin ikään jonkin sortin hassuttelulta ja jollain lailla kotikutoiselta, ite-taiteelliselta, varsinkin kun luvassa oli iloisuutta, joka heti herättää epäluulon, sekä perinteisiä laulelmia, runonlausuntaa ja voimakasta tunteiden virrassa kelluntaa kaikkinensa.

Ja sellaistahan siinä kieltämättä tavallaan läsnä olikin. Mutta. Se antaumuksellisuus, heittäytyminen, asialleen omistautuminen, jota pariskunta esityksessään osoitti, pyyhkäisi vastustamattomasti tekokultturellit esteet tieltään! Säestäjä ensinnäkin soitti sähköpianoa erinomaisen taitavasti, välillä aivan vaivihkaa ja yllättäen pienillä blueskuvioilla soittoa elävöittäen – ammattimaista työskentelyä kerta kaikkiaan.

Pääesiintyjän itsensä tyyliä minun on hankala kuvailla. Enkä tiedä varmuudella, oliko se että häntä kutsuttiin nimenomaan taiteilijaksi lähtöisin hänestä itsestään, vai oliko se anoppini tapa kuvata häntä. Ei sen väliä edes, taiteilijahan hän eittämättä oli, osin ristiriitainenkin sellainen. Hän oli ensinnäkin pukeutunut kansallispukuun, osin ilmeisesti sen takia että luuli esiintymispaikassa olevan viileämpää kuin sitten olikaan. Laulujen kirjon, polkasta iskelmän kautta operetteihin, lisäksi hän lausui kappaleiden välissä runoja, mainitsi ohimennen kuinka Goethe kosketti häntä aina, aivan hiljentyi jonkin romanttisen säkeen muistaessaan, katsoi johonkin kaukaisuuteen, huokaisi – ja lausuikin sitten äkkiä Eino Leinoa tai Suvivirren savoksi.

Olin yllättynyt. Ja vaikuttunut.

Sillä siinä oli läsnä juuri tuo korkean ja matalan liitto, joka hyvässä taiteessa on niin ensiarvoisen tärkeää, olkoonkin että tällä kertaa jopa hieman yltiöromanttisessa jopa paatoksellisessa vireessä. Sillä eihän korkeakylttyrellisyys eroa mitenkään pahimmasta puskafarssista, jos taiteilija ei näe itseään.

Mitä profaaniin tulee, osoitti esiintyjämme aivan oivallista humoristista tilannetajua, suoranaista stand up –komiikan lahjaa kommentoidessaan vaikkapa yleisön joukosta jatkuvasti asioillaan piipahtaneen herran kuljeskelua, tai muuten vain flirttaillessaan – aivan amerikkalaisen komediaklubin parhaita perinteitä kunnioittaen! Ulkona kesken esityksen ramppaavan herran epäileminen kaappijuopoksi olisi voinut mennä mönkään, mutta ehdotonta tyylitajua osoittaen hän samassa jo laittoi itsensä likoon ja selitti epäilyjensä taustaksi sen, että havainto perustui kokemukseen: hänen oma kummisetänsä oli ollut oikea kaappijuopon perikuva. Samoin niin sanotusti vyön alapuolisten juttujen kertominen ilman että syntyy lainkaan myötähäpeän tuntua, on jo itsessään harvinainen taito. Kaikkiaan hän oli tarinoinnissaan aivan kuin Krisse Salmisen taitava maalaisserkku suurenmoisella laulutaidolla varustettuna!

Ehdin siinä ajatella moneen kertaan omia ennakkoluulojani. Asiathan eivät aina ole sitä, miltä ne asiaan perehtymättä näyttävät. Ja jos poteroituu ennakkokäsityksiinsä, asiat jäävätkin sellaisiksi millaisiksi ne etukäteen kuvitteli. Taiteelle pitää antaa mahdollisuus, sille pitää avata ensin ovi ja sitten vielä sydänkin. Jos ei se sittenkään vielä kosketa, niin menköön takaisin sinne mistä tulikin tai johonkin otollisemmalle ovelle kolkuttelemaan.

No, mutta. Tällaista kaikkea voi tapahtua aivan lyhyellä maaseuturetkellä, kun ei lähde liikkeelle pelkät metsät, heinäpellot ja järvenselät silmissään. Kuten on kaupungissakin kaikkea muutakin kuin huvipuisto, ilmansaasteet ja raggareita.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s