Blogit

Ihan eri maailmois

img_20160510_145139.jpgEn ole ehtinyt nyt oikein keskittyä blogailemiseen, mutta pieni päiväkirjanomainen katsaus tässä kuitenkin.

Olen pikkuhiljaa osapäiväisesti, niin sanotusti oman toimen ohessa värkkäillyt pientä pihakiveystä. Ensin kaivelin vähän maata, sitten täytin sen uudestaan, hiekalla. Kottikärräily, tasoittelu ja tiivistäminen. Semmoista ruumiillista, mutta myös henkistä. Se on ihan oma maailmansa. Kuuden neliön kiveäminen on itse asiassa oikein kiva homma, kuuden tuhannen neliön kiveäminen paljastaisi jo kivihommien epämukavatkin puolet. Tässähän olisi nyt taas kehnon kirjoittamisallegorian paikka, mutta sanottakoon vaan, että melkein homma kuin homma on mukavaa, jos ei tarvitse sitä työksensä tehdä.

Kivihommissa minua vielä laulattaa. Laulelen J. Karjalaisen uusimmalta levyltä biisiä Kaksi lusikkaa, jossa pikku-Jukalta kuulostava kaveri menee Kafkan divariin ostamaan lusikoita soittaakseen niillä bändissä. Jo Viiskulma itsessään on biisin pojan reviirin ulkopuolella, eikä hinnastakaan päästä sopuun. Kun mä koitin tinkii / Kafka korjas lusikat pois / Äijä sanoi me eletään / Ihan eri maailmois.

Kivihommia on voinut sikälikin laulellen tehdä, että kesä on tullut tänne Vantaalle. Jo monta päivää on ollut suoranainen helle: aurinko paistaa kirkkaalta taivaalla, lehteä työntää puihin ihan silmissä, ja vielä auringon laskettuakin voi istua ulkona paitahihasillaan. Talven jäljiltä tuntuu, että on ihan eri maailmois.

Kun vielä jääkiekon MM-kisatkin alkoivat, niin pari viikkoa olen iltaisin aina ihan eri maailmois eli katselen otteluita. Siihen liittyen: Paavo Arhinmäki oli katsonut Suomi-USA-ottelun MTV3:lta ja kyseli, voisiko jostain katsoa Suomen peliä jonkun muun kuin Mertarannan selostamana.

Olisiko jääkiekko mukavampi peli, jos pelaajilla ei olisi ollenkaan mailoja? Lähtisikö Vasemmistoliiton kannatus nousuun, jos värväättekin kesän puoluekokouksessa  puheenjohtajaksi Alexander Stubbin?

Me ollaan, Paavo, ihan eri maailmois tässä seikassa. Jos isänmaallista paatosta jossain pitää olla, niin olkoon se tässä. Vuodatan kyyneleen, kun Laine nykäisee sillä kuuluisalla ranteella kiekon niin sanotusti verkon perukoille. Ei mitään nasupettereitä ja tekokäheitä nhl-kavereita tähän moderneine ohjuri-termeineen, kiitos!

Jossain asiassa on oltava ihan samas maailmas ku ennenki.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s