Blogit

Linnut

pallot puussa

Mitä mieltä mahdatte olla linnuista? Voisin pyhittää nämä keväiset aamukahvihetket lintujutuille, sillä olen oppinut viime vuosina kaikenlaista. Eiköhän tämä jää yhteen kuitenkin, laitan kaiken tietoni tähän.

Olen oppinut keväisin seurailemaan lintuja. Seuraan niitä puistikoihin ja pieniin metsiköihin. Kiertelen niiden jäljessä pienellä pihamaallani, omenapuun, luumupuun ja parin marjapensaan lomassa. Enimmäkseen vaklaan niitä ikkunasta aamukahvilla. Kyttään sinitiaista, että aikooko se kaunis perkele taas napsia kaikki kukat omenapuusta, kuten vuosi sitten. Minun on vaikea suhtautua siihen, kuten ihmisen yleensäkin sellaiseen joka on yhtä aikaa hirmuisen nätti ja ärsyttävällä tavalla tietoinen siitä.

Yhtenä aamuna näin punatulkun, punatulkkupariskunnan. Ne nyhtivät ojan takana heinäntupsuja. Katselin niitä kiikareilla. Varmistin lintukirjastani, että kyseessä todella oli punatulkku, sillä olin luullut että punatulkut elävät vain talvisin. Jos pihlajapuuhun tulee marjoja, punatulkku voi tulla siihen. Punatulkutkin voivat keksiä omenankukat.

Mitä minä teen jos sekä sinitiainen että punatulkku päättävät syödät omenankukat? Minulla on vain yksi omenapuu ja yksi luumupuu. En ole kylläkään riippuvainen omenapuusta, eikä ole sinitainen eikä punatulkkukaan. Vain omena on.

Huomasin rautakaupan esitteestä, että on olemassa pienisilmäisiä verkkoja, joilla voi estää eläimiä syömästä mansikoita ja miksei varmaan omenoitakin. Keskustelupalstalla sanottiin, että ne ovatkin hyviä kunhan muistaa käydä kaksi kertaa päivässä vapauttamassa verkkoon takertuneet eläimet.

Viime vuonna ripustin omenapuun täyteen joulukoristeita. Laittelin kaikenlaisia kimaltelevia palloja ja helyjä. Sinitiaista ne eivät pelottaneet. Päinvastoin, näytti kuin se olisi ollut oikein tyytyväinenkin, kun sen ruokapaikka oli niin hienosti sisustettu, vai pitäisikö sanoa ulkoistettu.

Sellaistakin ajattelin, että jos laittaisin omenapuun viereen juhlapöydän, jossa olisi tarjolla sinitiaisten ja punatulkkujen herkkuja. Ehkä ne sitten eivät koskisi puuhun. Mitäköhän ne sitten olisivat? Ei kai mikään voita tuoreita omenankukan nuppuja, jos itse ajattelisin.

Eiköhän puuhun kuitenkin jää muutama kukka, vaikken tee mitään. Niistä kasvaa sitten meheviä valkeita kuulaita, joita kukaan ei syö, vaan ne muksahtelevat puun juurelle matojen ruuaksi.

No, eipä tässä muuta linnuista. Jaa, ehkä vielä lyhyesti varpusesta, joka palaa joka vuosi. Kun se näkee minut, se tulee pyytämään leipää. Se on aina se sama lintu. Ihmeen lähelle se tulee ja kallistelee päätään, että tuleeko sitä leipää vai eikö tule. Odota hetki, minä sanon. Kiiruhdan sisälle, palaan pienen leipänokareen kanssa ja heitän sille. Se nappaa sen ja lentää pois. Koiramme huomasi puuhani ja se taisi loppua siihen. Ahne koira viis veisaa varpusesta, mutta sitä harmittaa kun minä heitän sille leipää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s