Blogit

Hoverboarding

hoverboarding

Poikani haluaisi hoverboardin, tiedättehän, laitteen, joka on vähän niin kuin poikittain käännetty skeittilauta, renkaat päissä. Liikkuu kun vähän nojaa eteenpäin. Samankaltainen kuin Segway, jollaisella on jo vuosikaudet voinut kiemurrella parin kolmen Saku-tölkin jälkeen turistikierrokselle Tallinnassa, mutta ilman ohjausvartta.

Vuodenvaihteen jälkeen ne ovat laillisia kulkupelejä.

Hoverboard tuskin oikeasti mullistaa mitään, mutta on yksi sellaisista tyypillisistä nykyilmiöistä, joihin ainakin alakoululaisen vanhemman täytyy muodostaa kantansa. Kun poika kysyi, saako hän hoverboardin, kun kaikilla kavereillakin on, sanoin niin kuin asia on: – Ensin et saa, koska iskä ei tajuu hoverboardin merkitystä. Sitten saat, koska iskä alkaa tajuta.

Ja näinhän se menee. Ensin koko juttu vaikuttaa turhalta ja peräti vaaralliselta. Vaaroja on ainakin kahdenlaisia: lapsi nojautuu suojatien reunassa solmimaan lenkkarinnauhaa ja ajaa vahingossa auton alle, ja toisaalta laudalla seisominen tappaa arkiliikunnan. Kolmas veruke on, että lauta menee pois muodista ja sitten meillä on kallis laite turhaan, kun kaikki kuitenkin haluavat kävellä, pyöräillä tai autoilla.

Samalla kaikessa tällaisessa on jotain merkillisen kiehtovaa.

Olen vedonnut myös siihen, että pihapiirimme on hiekkaa, eikä siinä ole mukava liikkua hoverboardilla. Jos pihassa olisi asvaltti, asia voisi olla toinen.

Mitä laitteen nimeen tulee, niin siihenkin pitää muodostaa kantansa. Suomenkielisissä julkaisuissa laitetta nimitetään tasapainoskootteriksi, tasapainokuljettimeksi ja jopa leijulaudaksi. Viimeinen juontaa tietty englanninkielisestä nimestä, joka puolestaan juontaa Paluu tulevaisuuteen -elokuvasta, jossa Marty McFly seikkaili leijuvalla skeittilaudalla vuodessa 2015. Oikeasti leijuvia lautojakin on olemassa, prototyyppejä ainakin, mutta hoverboardissahan on siis pyörät.

Nimiasia on minulle ainakin paljon yksinkertaisempi juttu: jos suuhun sopivaa suomenkielistä sanaa ei synny, niin se on sitten hoverboard. Englanninkielisen sanan kiertäminen kaiken maailman tasapainokuljettimineen on taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Vähän samanlaista kiertelyä ja vetkuttelua vääjäämättömän edessä kuin minun hoverboard-vastustukseni.

Hoverboardilla liikkumiseen – niin mitä se muuten on? hoverboardaamista? bourdaamista? leijumista? – liittyy monia muitakin yhteiskunnallisia ja sosiaalisia, lähinnä aikuisia liikuttavia kysymyksiä, eikä niihin nyt tässä sen tarkemmin paneuduta. Ehkä tärkeimpiä sellaisista ovat Saako kauppakeskuksessa leijua? ja Menettääkö nuoriso leijuessaan lopullisesti todellisuudentajunsa, syrjäytyy eikä enää mitään muuta teekään kuin vaan leijuu koko ajan ilman että saamme heihin enää mitään kontaktia?

No, asvalttimiehet ovat pihalla jo eli saa nyt sitten nähdä, kuinka tässä käy. Pari seikkaa tässä vielä askarruttaa.

Uskallanko minä? Miltä minä näytän sen kyydissä?

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliiin “Hoverboarding

  1. Turhake mikä turhake! Myrkkyä kansanterveydelle. Tuskin hikiliikuntaa mitä me kaikki tarvitsemme.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s