Blogit

Kirjailija asioilla

Usein mietin, pitäisikö pyrkiä aktiivisemmin osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun vaiko pysyä jos mahdollista vielä kauempana siitä. Kysymyksen voisi periaatteessa kuitata sanomalla, että ”kirjan kirjoittaminen on itsessään yhteiskunnallinen teko”. Mutta jos nyt jotain muutakin kuitenkin tästä.

Huomaan puutuvani asioihin – ei ollut kirjoitusvirhe siis – puutuvani. Sama lyhytjänteisyys, joka vaivaa minua kaikilla elämänaloilla, vaivaa minua niin ollen tietenkin myös tässä. Kun jokin uusi asia alkaa, se kiinnostaa minua. Mutta mitä pidemmälle se etenee, mitä sankempi joukko sen äärelle kerääntyy, sitä enemmän alan sitä hylkiä. Tavallaan tulee tunne kuin jossain peräänajopaikalla, että turha minun on enää tähän jäädä, koska kolhiintuneita puskureita on jo muutenkin noin paljon sakkia ihmettelemässä ja valokuvia ottamassa. Enkähän minä kunnolla edes nähnyt, kuinka kaikki tapahtui. Lopulta kun asiantuntijoiden määrä ja kakofonia asian ympärillä on riittävän massiivinen, suljen korvani ja ryhdyn etsimään jotain muuta. Ajatellaan nyt vaikka jotain sotea tai yhteiskuntasopimusta. Ihan sama jo, menkää eteenpäin.

Eihän näin saisi ajatella, tiedän sen. Eipä ihme, että ihailen ihmisiä, jotka rakentavasti jaksavat ottaa kantaa asioihin, päivästä toiseen, ja maltillisesti perustella kaiken räyhäämisen, uhkailun ja solvaamisen keskelläkin.

Itseni valtaa kyynisyys. Miksi esittää mitään näkemyksiä, kun kaikki tietävät jo kaiken. Oikein muuten hätkähdin aamulla, kun samaa sanoi eräs Itä-Suomen yliopiston tutkija kommentoidessaan teeveessä pakolaisasioita. Että ongelma on se, että niin monet tuntuvat tietävän miten asiat ovat: keitä pakolaiset ovat, mistä he tulevat ja millaisin aikein. Turha siinä enää on selittää.

Työnnän pääni pensaaseen, vaikka kaipa minulla yhteiskunnan jäsenenä ja kirjailijana erityisesti olisi peräti velvollisuus ottaa kantaa. Vaikka vain rikkana rokassa kannattaisi allekirjoittaa addresseja ja liputtaa paremman maailman puolesta. Vaan ei niin päivänselvältä vaikuttavaa asiaa, joka ei jo viidennessä keskustelupalstan kommentissa paljastu silkaksi hulluudeksi.

Mihinkään oikeasti näkyvälle paikalle mielipiteitään ja näkemyksiään esittämään käy kylläkin kutsu vain aniharvalle kirjailijalle. Voisinhan toki mennä vaikkapa johonkin Sanomatalossa pidettävään poliittiseen keskustelutilaisuuteen pyytämään yleisöpuheenvuoroa, kuten kuka tahansa. Mutta ei se ole mikään ”kirjailijan puheenvuoro”, ellen erikseen ilmoita, että kirjailija se tässä nyt kysyy, että mitähän vittua.

Vielä eräs seikka, se varsinainen oikeastaan: Eikö taiteilijan osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun varjosta sellainen ongelma, että hän joutuu ikään kuin vieraalle maalle, vieraan diskurssin pyörteeseen? Imitoimaan ja eläytymään tottuneelle kirjailijalle kynnyksen ylittäminen voi tuntua helpoltakin, mutta kohta hän jo huomaa olevansa kuin karhu ohuella jäällä luistimet jalassa. Ettei hän osaakaan operoida nopeilla faktoilla ja ilmakuivatuilla näkemyksillä, eikä aatella aatteilla sen paremmin. Minun tuskin tarvitsee esittää kovin montaa talouspoliittista näkemystä ennen kuin joku alemman piirisarjan kunnallispoliitikko kävelee ylitseni budjettipiikkarein ja lyö pääni lyttyyn valtiotieteellisellä moskallaan (tässä ensisijaisesti merkityksessä ”pieni leka”). En hahmota maailmaa sillä lailla. Tietenkin, jos olisin kirjailijuuden lisäksi vaikkapa sijoitusanalyytikko tai tähtiteteilijä, minulla luultavasti olisi erilaiset eväät tai edes jotain faktoja. Mutta silloin olisinkin jo sijoitusanalyytikon tai tähtititeteilijän housuissa, enkä enää taiteilijan.

Miten ihmeessä siis taiteilija, vaikkapa kirjailija, voi osallistua yhteiskunnalliseen tai ylimalkaan mihinkään niin sanottuun asiakeskusteluun nimenomaan taiteilijana? (Muuten kuin tekemällä taidettaan.)

Eilisessä ajankohtaisohjelmassa entinen vuorikiipeilijä (lasken vuorikiipeilyn melkein taiteeksi), nykyinen yrittäjä Veikka Gustafsson yritti puhua sekä vuorikiipeilijänä että yrittäjänä. Niin kauan kun hän pysytteli huipulle kiipeämisen metaforassa kaikki sujui hyvin, mutta jyrkällä vuorenrinteellä liikkumaan tottunut ihminen ei osannutkaan sovittaa askeleitaan julkisen sektorin vahatulla sairaalalattialla. Lisähappea olisi tarvittu, ilokaasuakin ehkä.

Miten ihmeessä taiteilija onnistuisi osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, ei markkinavoimien, eikä sen paremmin tieteen kielelläkään – vaan taiteen kielellä, epätaloudellisesti. Keskustelussa kun vedetään aina esiin tosiasiat, mutta ne eivät ole hänen alaansa, hänen alaansa ovat asiat jotka eivät ole totta a) vielä tai b) enää. Taiteilijan puhe on siksi hämärää. On vaikea nähdä, mitä hän yrittää osoittaa. Ei ole järkeä, eikä mesitsiä. Taiteilija se siinä vaan möyrii, etsii, puhuu puoliksi itsekseen, ihmettelee, yhdistelee, takertuu lillukanvarsiin, makaa selällään ojanpohjalla tai vaihtaa planeettaa nähdäkseen tarkemmin. Huutelee jostain Marsista neuvojaan. Vuoroon pilailee, vuoroon on pateettinen. Sotkee selviä asioita.

Hyvä taiteilija ja taiteen sanansaattaja Hannu Väisänen sanoo, että taide on hänen keinonsa keskustella ihmiskunnan kanssa. Yhtään pienemmässä sakissa hänkin saattaisi joutua hankaluuksiin tai vähintään tekemisiin tosiasioiden kanssa. Väisänen sanoo uskovansa ”taiteilijuuden kehittyvän tulevaisuudessa yhä enemmän monialaisuuden ja rajojen häivyttämisen suuntaan”. Tervehdin sitä ilolla, ja samalla mietin, miten taiteen ja asioiden välistä rajaa voisi häivyttää.

Ehkei pitäisi ottaa asioita asioina, eikä tehdä asiallisia hommia ensin. Tai ainahan voi tietysti harkita poistumista kesken asiapitoisen keskustelun asioilleen, niin kuin entinen Työmies. Mutta se taas saattaa vaikuttaa vähän epäasialliselta, eikä tässä oikeastaan sellaista tavoitella. Asioiden määrittelystä pikemminkin on puhe. Että ehkä asiat eivät muodostukaan pelkistä faktoista, numeroista, aikatauluista ja sitaateista.

Saahan sitä toivoa ja yrittää vaikka vaikuttaakin. Näin siitäkin huolimatta, että asioillani ei ole tapana järjestyä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s