Blogit

Tää ei oo ihan haudanvakavaa

Maailma tuhoutuu ympärillä, mutta minä täällä vaan siivoan komeroita ja höpötän itsekseni. Tilanne lienee jokaiselle tuttu: aletaan siivota vanhoja laatikoita ja ollaan löytävinään kaikenlaista mielenkiintoista. Istutaan jalat ristissä lattialla, lueskellaan vanhoja kirjeitä, havaitaan hukattuja mahdollisuuksia, tuohoon tuomittuja yrityksiä, ja nauretaan vanhalle passikuvalle.

Oikeastaan piti vain opetella julkaisuohjelma WordPressin käyttöä. Hämmästyttävän vähän www-maailman julkaisutyökalut ovat muuten kehittyneet vuosien saatossa. Luin juuri aamulla artikkelin siitä, kuinka koko Internet katoaa siten, että se muuttuu yhtä luontevaksi osaksi ympäristöä kuin rakennus jossa asumme.

Ajattelin jotain notkeaa, joustavaa, helposti lähestyttävää portfolion kaltaista. En tiedä, mitä oikein ajattelin, ryhdyin vain värkkäämään jotakin. Aloitin nurkasta ja lähdin etenemään keskelle. Mutta aika paljon www-sivuston rakentaja joutuu yhä kamppailemaan teknisten kommervenkkien kanssa. WYSIWYG (what you see is what you get) onnahtelee, mikään ei jousta, kaikki on epämääräisten termien, tagien ja linkkien takana. Ehkä pitäisi hylätä suomenkieli näissä ympyröissä suosiolla kokonaan. Joku sotkuisuus tätä verkkorakentelua vaivaa, jos minulta kysytään. Käyttäjäepäystävällisyys.

Mutta mitä hankaluuksiin tulee, niin paljon edellä mainittuakin suurempi haaste minulle on sisällöllinen välittömyys. Tämänhän oli tarkoitus olla rento kooste, jonkinlainen varasto vanhaa aineistoa, myymättä jääneitä tekijänkappaleita, keskenjääneitä palapelejä, punnitsematonta puhetta, huolittelematonta ulkoista habitusta. Vähän niin kuin varastoksi muuttunut vaatehuone, jossa kaiken roinan keskellä saattaa olla joitain vaatteitakin. Mutta pingotan yhä, liikun kotonakin muodollisesti pukeutuneena, olkoonkin että joka päivä samoihin haudankaivajan vaatteisiin, aivan kuin talossa jossa ei ole ollenkaan verhoja ikkunoissa; niin vaatehuoneesta tulee kulissi, asettelen kaiken hyllyille ja puntaroin, miltä se näyttää jos joku vieras avaa vahingossa oven vessaa etsiessään.

Taisteluni terveen holtittomuuden saavuttamiseksi kuitenkin jatkuu. Tää ei oo ihan haudanvakavaa, sanotaan Pauli Hanhiniemen hyvässä biisissäkin. Hän se sopisi jonkinlaiseksi mainion raikulimaiseksi esikuvaksi ilman muuta! Hän osaa yhdistää luontevan letkeyden ja ammattillisen tiukkuuden. Vähän niin kuin hilpeää rallia viheltelevä haudankaivaja. No, mene ja –

(Kop, kop.)

– Kukas kumma siellä arkussa vielä kolistelee?

– Me täällä vaan.

– Ketkä me?

– Viimeistelyn tarve ja esteettiset vaatimukset.

No, tämä tällä erää, jatkan ehkä jotain muodotonta raportointia täältä hautuumaalta tuonnempana.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s